RUNO PEIKOSTA
Peikko se tuolille istahti,
sitten se vähäsen säikähti.
Tuoli kun riksahti rikki.
Peikko naamallensa mätkähti,
ja sitten se vähän ihmetteli,
kun puusta käpy tipahti.
Sitten peikko hörähteli;
Höh, höh ja höö.
Peikkoa nyt pikkasen suututti.
Mielensä kun hän pahoitti,
kun päänsä hän taas satutti.
(lause-lauseelta yhteistoiminnallisesti tehty)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti