Aamun avautuessa
aina vaan niin ajallansa,
avasin minä vasta ajatuksiani
ja aivastelin a-alkuisia alkuja.
Aaa, ai että niin maistuvaa
suorastaan ihanaa, kun saa
vain a-ta aivastaa!  

*  *  *  *  *  *  *  *

Yksi valkoinen jäätynyt jänis 
                                    jätti julmat jälkensä järvelle
  . . : . . : . . : . . 
ja jokainen joka ne näki
                                                    : . . : . . : siellä 
juuttui jaloistaan jäihin -
                                           joutui jättämään jäätävät jäähyväiset
jäätyneelle jänikselle,
joka joskus oli juossut jalollaan 
. . : . . :                        asialla jopa ihan monta kertaa päivässä 
järven ympäri.

* * * * * * * * * * *   

Kuvia "Ajatuspuusta"

Kuva; Tibu Borgstén

Kiva vinkkaus kouluille, vaikka oman koulun kirjastoon. Taipuu hyvin eri teemoihin.

Kuva: Tibu Borgstén

Sanataidetta/ runoutta lohdutukseksi

Kuva: Tibu Borgstén

Enkelten kielillä

Pieni koira kuoli

tuli suru suunnaton.

Vei ruokahalun ja ilon

sekä halun leikkiä ja puhua vallan.

Aamun avautuessa aurinko helli ja verho heilui.

Päivällä oli kun joku kulkisi vierellä,

oliko koirani näkymätön – enkeli vallan?

Illalla ikävä oli suurimmillaan

 kuin jäinen sydän se sykki ja repi rintaa.

Mutta kohti yötä kaikki tuo pehmeni.

Jokin helli kysymättä lupaa hiuksia

 toi rauhaa joka laskeutui

ja halaili lämpimästi.

Tuli suolainen itku 
kiitollisuudesta

että enkeleitä

vielä oli

olemassa.

                                                                      Tibu Borgstén