Sanataidetta/ runoutta lohdutukseksi

Kuva: Tibu Borgstén

Enkelten kielillä

Pieni koira kuoli

tuli suru suunnaton.

Vei ruokahalun ja ilon

sekä halun leikkiä ja puhua vallan.

Aamun avautuessa aurinko helli ja verho heilui.

Päivällä oli kun joku kulkisi vierellä,

oliko koirani näkymätön – enkeli vallan?

Illalla ikävä oli suurimmillaan

 kuin jäinen sydän se sykki ja repi rintaa.

Mutta kohti yötä kaikki tuo pehmeni.

Jokin helli kysymättä lupaa hiuksia

 toi rauhaa joka laskeutui

ja halaili lämpimästi.

Tuli suolainen itku 
kiitollisuudesta

että enkeleitä

vielä oli

olemassa.

                                                                      Tibu Borgstén